Näöntarkkuustestit

Suurin osa Lea-Testin testeistä on näöntarkkuustestejä. Testejä tarvitaan monia erilaisia tutkimustilanteita varten. Yksi tavallisimpia näöntarkkuustestien käyttöalueita on näönseulontatutkimukset ennen kouluikää ja kouluiässä.

Näöntarkkuustestien perustesti on rivitesti, jossa kullakin rivillä olevien kuvioiden eli optotyyppien väli on yhtä suuri kuin kuvioiden leveys ja kuviorivien väli on yhtä suuri kuin alemman rivin korkeus. Tämä rakenne perustuu International Council of Ophthalmologyn vuonna 1989 antamaan kansainväliseen suositukseen.

Lähinäkötestit

Lasten elämässä lähinäön alue on huomattavasti tärkeämpi kuin kaukonäkö. Siksi näöntarkkuus tulisi aina mitata ensin lähitesteillä. Lähinäön tutkimisessakin perustestinä on rivitesti.

Lukemaan opettelevien lasten kohdalla on hyvä mitata rivitestin kääntöpuolella olevalla ryhmiteltyjen kuvioiden testillä, jonka avulla saadaan selville, minkä kokoisia kuvioryhmiä lapsi pystyy käsittelemään ja kuinka suuri kirjainten välien pitää olla.

Rivitestistä on seulontatutkimuksia varten yksinkertaisempi muunnos, jossa testirivit on sijoitettu kauemmas toisistaan ja ympäröity vaaleanharmaalla pohjavärillä. Testi muistuttaa silloin Yhdysvalloissa käytössä olevaa Good-Liten valolaatikkotestiä, jonka yhteydessä testiä käytetään. Se soveltuu käytettäväksi myös Suomessa käytetyn valolaatikkotestin kanssa. Testi on sekä testaajalle että testattavalle helpompi, koska riviltä toiselle eksymisiä ei tapahdu. Silloin ei tule kiusausta osoittaa testikuvioita, mikä huonontaa testin kykyä löytää amblyopia.

Yksittäisillä kuvioilla mitattu lähinäöntarkkuus mitataan joko Lea-pelikorteilla tai Lea-Dominolla, joilla saadaan selville, mikä on pienin yksittäinen kuvio, jonka lapsi vielä pystyy erottamaan, kun ympärillä ei ole mitään häiritsevää visuaalista informaatiota. Tämä tieto on erityisen tärkeä, kun tutkitaan niin sanottuja "laiskoja silmiä" ja lapsia, joilla on aivovaurio. Mitä suurempi ero on yksittäisillä kuvioilla mitatun näöntarkkuuden ja rivitestillä mitatun näöntarkkuuden välillä, eli mitä suurempi on "increased crowding", "vierihäiriö", sitä vaikeampaa lapsen on hallita tarkimman kuvan osan käyttöä.

Lähinäön tarkkuuden mittaamiseen on siis kolme erilaista näöntarkkuusarvoa:

  • varsinainen näöntarkkuusarvo, joka mitataan rivitestillä
  • näöntarkkuus mitattuna tiheämmin ryhmitellyillä kuvioilla ja
  • näöntarkkuus, joka on mitattu yksittäisillä kuvioilla.

Pelikortit ja Dominokortit ovat paitsi tutkimusvälineitä, myös harjoitteluvälineitä, kun harjoitetaan laiskaa silmää. Samalla ne tutustuttavat perheen tai päiväkodin nuoremmat lapset testikuvioihin.

Näönmittaamisen harjoittelu voidaan aloittaa hyvin aikaisin, jo vähän yli vuoden ikäisten lasten kanssa Lea-palapelin avulla. Koska käsite samanlainen-erilainen opitaan yleensä ensin värien suhteen, palapelin kuviot ovat toisella puolella värikkäitä ja toisella puolella mustavalkoisia. Kun testikuvioihin on ensin tutustuttu leikkitilanteessa, näöntarkkuuden mittaaminen saattaa onnistua jopa 14 kuukauden iässä.

Kaukotestit

Neuvoloiden näköseulan ja sairaaloiden perustesti näöntarkkuuden mittaamiseksi on kansainvälisen suosituksen mukainen rivitesti, jossa etäisyys kuvioiden välillä on yhtä suuri kuin kuvioiden leveys.

Näöntarkkuus mitataan kolmen metrin etäisyydeltä. Jos tämä etäisyys vaikuttaa liian pitkältä pientä lasta tutkittaessa, testaus voidaan tehdä myös kahden metrin etäisyydeltä. Vanhempia lapsia tutkittaessa taas testi voidaan viedä jopa kuuteen metriin, jos lapsella on toimintatilanteita, joissa hän joutuu katsomaan niin kauas. Silloin testissä olevat näöntarkkuusarvot on muutettava käytettyä etäisyyttä vastaaviksi.

 

Näöntarkkuutta mitattaessa valaistuksen tulisi olla vakio, mikä saavutetaan vain valolaatikossa pidettävän testin avulla. Toistaiseksi suurin osa neuvolan käytössä olevista testeistä on vielä läpinäkymättömiä, edestä valaistavia testejä, kouluilla sen sijaan alkavat valolaatikot yleistyä. Yli viisivuotiaiden lasten tutkimisen perustesti on 15-rivinen näkötaulu. Tämä taulu on liian vaikea 3-4-vuotiaille lapsille, joita varten on olemassa 10-rivinen testi.

Jos sekin on liian vaikea, ryhmiteltyjen symbolien testikirja on helpoin rivitestiä muistuttava testi. Siinä testaukseen käytetään viidestä symbolista keskimmäistä. Yksinkertaisinta on kysyä lapselta: "Mikä tässä on ensimmäisenä? (ja osoittaa hetken vasemmalla tai oikealla olevaa kuviota) Mikäs sen vieressä on? (ja osoitaa taas vain hetken keskimmäistä). Vastauksena käytetään keskimmäisen kuvion näkemistä, koska vain sen ympärillä on riittävästi visuaalista häirintää.

Jos ryhmiteltyjen symbolien testikirjakin on liian vaikea, voidaan testata yksittäisillä kuvioilla käyttäen joko yksittäisten kuvioiden testikirjaa tai kortteja. Jos näöntarkkuus voidaan mitata ainoastaan yksittäisillä kuvioilla, tulee muistaa, että niillä saatu näöntarkkuusarvo on yleensä 2-4 riviä parempi kuin rivitestillä saatu näöntarkkuusarvo, jos se pystyttäisiin mittaamaan.

Valaistut näkötestit

Yhdysvaltain kansallinen silmäinstituutti edellyttää, että näöntarkkuus mitataan tutkimustyössä standardivalaistuksessa, joka saadaan aikaan siten, että läpikuultavan testin takana on standardoitu valolaatikko. Näitä laatikoita on kahta kokoa, suuri EDTRS-valolaatikko, johon saadaan myös kuviokokoon 0.1 viisi kuviota rinnakkain ja pieni valolaatikko, jonka suurin kuvio on kolme riviä pienempi kuin suuren valolaatikon testien suurin kuvio.

Pientä valolaatikkoa voidaan helposti kuljettaa mukana ja siinä voidaan käyttää sekä lasten että aikuisten näöntarkkuustestejä ja lisäksi matalakontrastisia näöntarkkuustestejä.

Lea-symbolit on valittu useisiin seulontatesteihin, esimerkiksi amerikkalaiseen M&S testistöön, englantilaiseen Thomson Software Solutionin Test Chart 2000 -ohjelmaan, australialaiseen Medmontin AT-20-testistöön, Good-Liten valolaatikkotestiin ja kehitteillä olevaan Massachusetts Visual Acuity Testiin.

Tarkemmat testejä koskevat ohjeet Ohjesivuilla.

Lasten näkötestit I Näkötestit I Ohjesivut I Pääsivu