Näkökenttätestit

Näkökentän mittaamisessa on kaksi erilaista mittausaluetta: 1. näkökentän laajuuden mittaaminen ja 2. näkökentän keskiosan toiminnan laadun tutkiminen.

Vauvojen näkökentän tutkimuksessa on käytetty kaariperimetriä ja Sheridanin palloja, tumman metallitikun päässä olevia styroksipalloja. Tässä kuvassa vauvaa tukee tutkimuksen aikana Gesine Mohn, joka tutki erityisesti keskosten näön kehitystä.

Rosmarie Nef-Landolt tarkkailee lapsen katseen kohdistamisessa tapahtuvia muutoksia, kun pieni valo ilmaantuu lapsen näkökentän laitaosaan. Tässä tapauksessa lapsi pystyy myös osoittamaan sormellaan valon paikan. Aivan pienetkin vauvat voidaan tutkia käyttäen tätä yksinkertaista tekniikkaa.

Imeväisikäisten ja pienten lasten tutkimisessa voidaan käyttää kuvassa näkyvää Nefin perimetriä, yksinkertaista teollisuussuppiloa muistuttavaa tutkimusvälinettä lapsen kasvojen edessä. Tutkija katsoo laitteen keskellä olevan reiän läpi, jolloin hänen silmänsä toimii tehokkaana lapsen katseen vangitsijana. Kun muovipinnan taakse painetaan pieni taskulamppu, lapsen katse kääntyy siihen, mikäli hän havaitsee sen laitakentässään. Imeväisikäiset vauvat ovat tutkimuksen aikana selällään ja muoviperimetriä pidetään lapsen kasvojen yläpuolella.

Näkökentän laajuuden mittaamisessa käytetään konfrontaatiotekniikkaa, mikä tarkoittaa sitä, että mittaus perustuu näkökentän laidassa tapahtuvaan liikkeeseen. Liike voidaan aiheuttaa joko sormien liikkeellä, eri kokoisilla ohuen tikun päässä olevilla palloilla tai tarkoitukseen suunnitelluilla juovasto- tai pistekuvioilla, jolloin vastakkaisella puolella näkökenttää on samankokoinen harmaa pinta ja lapsen pitää ilmoittaa, kummalla puolella hän näkee juovaston tai valkoisen pisteen harmaalla pohjalla. Työterveyshultoa varten suunniteltu Vice Versa -laite soveltuu myös kouluikäisten lasten näkökentän tutkimiseen.

Esikouluikäisten ja kouluikäisten lasten keskeisen näkökentän tutkimisessa voidaan käyttää Damaton kampimetriä ja eksentrisen fiksaation mittauskuvioita, joilla voidaan etsiä pieniä keskeisiä skotomia eli heikosti toimivia näkökentän kohtia. Hyvin pienet keskeiset skotomat voidaan löytää vastaa, kun lapsi pystyy vastaamaan kysymykseen, vääristyykö mikään luettavan sanan kirjaimista tai häviääkö sanoista jokin kirjain jossain tietyssä kirjainkoossa.