palapeli
#251600

LEA palapeli on leikkikalu ja samalla monipuolinen testi- ja kuntoutusväline. Se voidaan ottaa käyttöön jo varhain tukemaan lapsen näön ja motoriikan kehittymistä. LEA palapeli on tyypillinen kehittävä lelu, joka antaa ensimmäisen syntymäpäivän aikoihin mahdollisuuden monien keskeisten käsitteiden opetteluun.

Sekä terveiden että vammaisten lasten tulisi saada tilaisuus keksiä ratkaisut itse. Siksi lasta ei neuvota vaan hän saa seurata sivusta vanhemman lapsen leikkiä tai aikuisen liikkeitä, kun tämä laittaa palikat paikoilleen ja pelin laatikkoon leikkituokion jälkeen. Palikoiden laittamisen oikeisiin koloihin oikeaan asentoon lapsi saisi keksiä itse, jotta hän kokisi keksimisen riemun.

Palapeliä käytetään kuin kirjaa yhteiseen leikkiin. Leikin loputtua palapeli laitetaan hyllylle siksi korkealle, että lapsi saa sen vain pyytämällä aikuiselta apua.

Samanlainen/erilainen - käsite opitaan ensin vertaamalla värejä ja muutamaa viikkoa myöhemmin vertaamalla yksinkertaisia perusmuotoja. Palapeli annetaan lapselle siksi ensin väripuoli ylöspäin. Kun lapsi oppii laittamaan palikat paikoilleen värillisellä puolella, voidaan laudan mustavalkoinen puoli kääntää näkyviin. Lapsi saattaa kääntää laudan välittömästi 'oikein päin' kuin merkiksi siitä, ettei mustavalkoinen puoli vielä kiinnosta. Jonain päivänä hän kiinnostuu mustavalkoisista koloista, joihin hän tavallisesti ensin laittaa palikat värillinen puoli ylöspäin.

Kun lapsi on oppinut laittamaan palikat paikoilleen mustavalkoisella puolella, voidaan siirtyä kuvakäsitteen harjoitteluun. Lapsen katsellessa piirretään palikoiden ympäri viiva ja sitten ihmetellään lapsen kanssa kuvaa, joka jää paperiin, kun palikka nostetaan pois. Lapsi saa 'värittää' kuvan ja laittaa palikan kuvan päälle. Näin kuva liittyy konkreettiseen esineeseen, ja lapsen on helpompi oivaltaa, että kuva edustaa palikkaa ja siksi sillä on myös sama nimi. Kuvakäsitteen kehittäminen on monelle heikkonäköiselle ja kehitysvammaiselle lapselle vaikeaa. Piirtäminen palikoiden ja monien tavallisten esineiden ympäri tekee kuvista helpommin ymmärrettäviä.

Vaikka lapsi on tässä vaiheessa hallinnut palapelin värillisellä puolella leikkimisen jo kuukausia, hän haluaa usein toistaa tätä helpointa pelitilannetta. Silloin sitä voi uudistaa kääntämällä lautaa silloin tällöin eri asentoihin, jolloin lapsen pitää katsoa tarkasti, missä oikea kolo milloinkin on. Tämä pelitilanteen muutos viehättää vielä vuoden kuluttuakin lapsen pelatessa vastaanotolla palapeliä sillä aikaa, kun kyselen äidiltä käynnin syynä olevan kysymyksen yksityiskohtia. Palapeliä on äidin helppo pitää sylissä olevan lapsen edessä. Näin pelitilanne tekee tutkimuksen aloittamisen lapselle tutun ja vaarattoman tuntuiseksi.

Pelin aikana voidaan tehdä havaintoja:

1. Silmän-käden-koordinaatiosta, kun lapsi tarttuu palikoihin ja yrittää laittaa palikan koloon.

2. Käden motoriikasta, joka voi olla heikosti lapsen hallinnassa. Jos palikoihin tarttuminen on vaikeaa, palikkoihin kannattaa liimata pieni metallilevy. Lapsi voi silloin käyttää magneettia, joka on joko tarranauhan avulla lapsen kämmenessä tai liimattuna samppanjapullon korkkiin.

3. Siitä, miten lapsi hallitsee egosentrisen tilan. Jos tilan suunnat eivät ole selvät, palikoiden pyörittäminen, kunnes palikka on oikeassa asennossa, on vaikeampaa kuin samanikäisillä lapsilla yleensä.

4. Tilaan liittyvän muistin käyttö paljastuu, kun laudan asentoa muutetaan ja lapsi yrittää laittaa palikan samaan kohtaan, mihin se sopi aikaisemmin, vaikka kohdalla on nyt toinen kolo. Heikkonäköiset lapset ja lapset, joilla on vaikeuksia muotojen hahmottamisessa kompensoivat näkemisvaikeutta motorisen muistinsa avulla eivätkä silloin edes katso koloa vaan luottavat aikaisempaan kokemukseensa kyseisen palikan paikasta. Palikan muodon he, kuten muutkin lapset, saattavat tunnistaa kädessään helposti.

5. Leikkitilanteeseen liittyvät kielelliset ilmaisut ovat myös havaintojen kohteena.

Aivovaurioon liittyvät kuvan hahmottamisen vaikeudet aiheuttavat joskus hämmennystä pelin oppimisessa. Normaalinäköinen lapsi näkee muodot sekä värien että mustavalkoisen informaation perusteella, sekä liikkumattoman että liikkeessä olevan. Aivovauriot häiritsevät harvemmin värien näkemistä kuin mustavalkoisten muotojen näkemistä. Siten lapsi voi oppia laittamaan palikat pelin värillisellä puolella oikeille paikoille normaalisti näkevän lapsen tavoin, muttei mustavalkoisella puolella. Tämä totaalisena puutteena melko harvinainen vaikeus on tärkeä havaita varhain, koska se koskee silloin yleensä kaikkea mustavalkoista informaatiota eli piirroksia, kirjaimia ja numeroita.

Jos muotojen näkeminen värien avulla on vaikeutunut, lapsi laittaa palikat oikein palapelissä, muttei löydä oikeaa 'koloa' verkossa olevassa palapelissä. Näin kuvan käsittelyn eri vaiheita voidaan selvittää jo varhain tämän leikkitilanteen avulla.

Kun muotojen näkeminen on vaikeaa, varhaiskuntoutuksen osaksi otetaan korostetusti taktiilin ja haptisen informaation käyttö muotojen tutkimisessa, jotta nähdään, oppiiko lapsi hahmottamaan muotoja kompensoivien aistitoimistojen avulla. Jos taas lapsella on vaikeuksia hahmottaa tilaa näin pienessä tilassa, tilakäsitteen kehittymistä tuetaan sekä 'pikkumökin' että oman kehon tutkimisen avulla. LEA palapeli liittyy näin varhaiskuntoutuksessa sekä fysioterapiaan että toimintaterapiaan.