Lähinäöntarkkuuden mittaaminen

Lähitestin (#250800) rivitestipuoli.

• Normaalinäköistä lasta tutkittaessa testi pidetään 40 senttimetrin eli nyörin mitan päässä. Heikkonäköinen lapsi saa näyttää, millä etäisyydellä ja missä asennossa hänestä on mukavinta katsoa testiä. Standardietäisyydellä mittaaminen tehdään, kun ensin on mitattu heikkonäköisen lapsen näöntarkkuus lapsen mielestä optimaalisella etäisyydellä. Keskimmäistä symboliryhmää käytetään binokulaarisen näöntarkkuuden mittaamiseen (jos lapsi on binokulaarinen).

• Ensin on sovittava symbolien nimet. Osoita ylimmän rivin symboleita vuorotellen ja kysy, minkä kuva se mahtaisi olla. Nimien sopimisen yhteydessä saa käsityksen siitä, millaisella äänellä lapsi vastaa silloin, kun kuviot ovat helpot nähdä. Jos lapsi ei halua vastata puhumalla, sovi muusta vastaamistavasta. Testin alareunassa olevia suuria kuvioita on lapsen helppo osoittaa sormella. Toiset lapset tukeutuvat mieluummin kolmiulotteisiin LEA-palapelin palikoihin.

• Standaritestiä käytettäessä peitä ylin rivi valkoisella kortilla ja kysy, mikä kuvio on seuraavan rivin ensimmäisenä. Kuviota voi osoittaa sormella, mutta vain hetken, koska sen pitäminen katsottavan kohteen vieressä helpottaa katseen kohdistamista. Osoittamista tulee erityisesti välttää toiminnallista heikkonäköisyyttä ja aivovaurionlasten näköä tutkittaessa. Kun näöntarkkuus on ensin mitattu rivitestillä ilman osoittamista, voidaan myöhemmin erikseen selvittää, kuinka paljon paremmin lapsi saa katseen kohdistetuksi, jos hän saa osoittaa luettavaa symbolia lukutikulla tai omalla sormellaan.

• Kultakin riviltä kysytään vain ensimmäinen kuvio, aluksi voi jopa hypätä joka toisen rivin yli, jotta päästään mahdollisimman pian kynnystasolle.

• Kun lapsi vastaa väärin tai muuttuu epävarmaksi, palataan edelliselle riville ja luetetaan sen kaikki kuviot. Lapsen on helpompi tietää, mitä kuviota hänen pitää katsoa, jos testaaja kysyessään toistaa lapsen vastauksen . Jos lapsi on vastannut 'talo', testaaja kysyy "Mikäs sitten on talon vieressä?" Jos lapsen vastaus on ollut väärä, sitä ei voi toistaa vaan silloin on kysyttävä "Mikäs on sen vieressä?" Lyhyt osoittaminen on nytkin avuksi. Sormella ei voi osoittaa pieniä kuvioita, joten vanhanaikainen lukutikku on edelleen käyttökelpoinen. Näyttäminen on tässä vaiheessa yhtä lyhyt kuin ylemmilläkin riveillä.

• Seulontatestiä käytettäessä luettavalla rivillä pysyminen on siksi helppoa, että riittää, kun sitä osoittaa kerran. Jos lapsi vaikuttaa hyppelevän riviltä toiselle, ylemmät rivit kannattaa peittää.

• Kun tullaan 0.63 riville, kumartuvat lähes kaikki nelivuotiaat lähemmäs. Seulontatilanteessa ei tarvitse jatkaa tässä vaiheessa sen pitemmälle. Vanhempia lapsia tutkittaessa lapselle pitää sanoa ystävällisesti, että testin nyörin pitää olla koko ajan suora eli lapsen pitää istua kumartumatta.

• Jos lapsi hyppää yhden symbolin yli, siitä huomautetaan ja samalla näytetään, minkä symbolin yli lapsi hyppäsi. Jos vastaus on oikein, se hyväksytään.

• Viimeinen eli pienin kuviokoko, josta lapsi näkee vähintään 3 viidestä oikein, on lapsen lähinäöntarkkuus. Jos lapsi näki neljä symbolia riviltä 0.8, on näöntarkkuus 0.8 (-1) edellyttäen, että testi oli 40cm:n etäisyydellä. Jos testi oli lähempänä, esimerkiksi 30cm:n etäisyydellä näöntarkkuusarvo pitää laskea: 30cm/40cm x viimeisen luetun rivin arvo. Yleistäen:

  näöntarkkuus =    käytetty etäisyys    standardietäisyys x kynnysarvo

  Toinen tapa laskea näöntarkkuus on: etäisyys metreinä jaettuna viimeisen luetun rivin M-arvolla antaa tulokseksi näöntarkkuuden.

  etäisyys (m)    M-arvo = näöntarkkuus desimaaliarvona.

Binokulaarisen näöntarkkuuden mittaamisen jälkeen siirrytään seulonnassa kaukonäöntarkkuuden mittaamiseen. Jos kaukonäöntarkkuudet poikkeavat toisistaan enemmän kuin kokonaisen rivin verran, mitataan monokulaariset näöntarkkuusarvot lähitestillä. Mittauksessa on mukavinta käyttää aina tutkittavan silmän puoleista symboliryhmää. Mittaus on samanlainen kuin binokulaarinen testi.

Ryhmiteltyjen symbolien testillä testataan aivan samalla tavoin kuin rivitestillä.

Lähitestin kääntöpuolella on kaksi testiosiota, joissa symbolit ovat lähempänä toisiaan kuin rivitestissä, vasemman puoleisessa osiossa väli on 50% symbolien leveydestä ja oikean puoleisessa 25% symbolien leveydestä. Tiuhaan ryhmitellyillä symboleilla mitattu näöntarkkuus on usein rivin huonompi kuin rivitestillä mitattu näöntarkkuus. Toiminnallinen heikkonäköisyys, amblyopia, ja aivovaurio aiheuttavat useamman rivin eron, mikä on diagnostisesti tärkeä löydös. Toisinaan ryhmiteltyjen kuvioiden näkeminen on niin vaikeaa, että lapsi sanoo "ei näitä voi katsoa, ne halii toisiaan", mikä kuvaa sitä, kuinka kuviot eivät pysy erillään.

Ryhmitetyillä symboleilla mitattu näöntarkkuusarvo vastaa aika hyvin pienintä tekstikokoa, jonka lapsi pystyy lukemaan. Se EI ole se tekstikoko, jota lapsen tulisi käyttää koulussa, sillä kukaan meistä ei halua lukea lähelläkään kynnysarvoa vaan luettavan tekstin tulee olla 3-10 kertaa suurempaa kuin kynnysarvo.

Lähitesti on myös pienenä taskuun sopivana korttina sängyssä olevien potilaiden tutkimista varten.

Monokulaarinen näöntarkkuusarvo

Monokulaarisia näöntarkkuusarvoja tarvitaan erityisesti amblyopian hoidon seurannassa. Lähinäöntarkkuudet paranevat usein aikaisemmin kuin kaukonäöntarkkuuden arvot ja viimeisenä paranee akkommodaationopeus symmetriseksi.

Monokulaaristen näöntarkkuusarvojen mittaaminen on tärkeää myös 5-vuotiaiden ja sitä vanhempien lasten tutkimisessa. Jos kaukonäöntarkkuus on huonompi kuin aikaisemmin, mitataan monokulaariset lähinäöntarkkuudet. Jos ne ovat symmetriset ja normaalit, kyseessä on alkava likitaittoisuus, joka ei alkuvaiheessaan häiritse lapsen touhuja ja jota siksi ei tarvitse korjata. Lasta ei silloin tarvitse lähettää jatkotutkimuksiin.

Jos sen sijaan myös lähinäöntarkkuusarvot ovat normaalia huonommat, lapsi täytyy tutkia tarkemmin. Usein kysymyksessä on hajataittoisuus, jonka korjaaminen saattaa olla aiheellista, mutta kyseessä voi olla myös alkava verkkokalvon toiminnan muutos. Erityisen tarkkana on oltava, jos lapsen käytökseen on tullut poikkeavuutta tai hän ei 'ko-operoi'. Silloin kyseessä saattaa olla harvinainen neurologinen sairaus, johon kuuluu sekä näön aleneminen että kehityksen taantuminen ja käytöshäiriöt.

M-arvo ilmaisee metreissä etäisyyden, jolta "normaalinäköinen henkilö" (näöntarkkuus 1.0) näkee kyseisen rivin.